Kuten Poikien äidit -blogia ammattinaan ylläpitävä neljän lapsen äiti muistuttaa, bloggaajat saavat niskaansa paljon arvostelua, negatiivista palautetta sekä pahimmillaan lastensuojeluilmoituksia lukijoilta, joita erilaisuus, normeista poikkeava vanhemmuus ja värikäs perhearki arveluttavat. Mommy Be Good -blogin kirjoittajaa repostellaan keskustelupalstoilla, mutta rohkealla äänitorven roolillaan Brita Boström on herättänyt myös valtamedioiden kuten MTV Uutisten, Helsingin Uutisten ja Iltasanomien kiinnostuksen. Blogi nostaa esiin suurperheen elämää höystettynä erilaisilla neuropsykiatrisilla oireilla.

Miksi Mommy Be Good toimii?

Aidon rehellinen teksti ruotii suorasukaisesti asioita, kokemuksia ja asenteita, joita yksilöt joutuvat kohtaamaan painiessaan muutenkin haastavien ominaisuuksien kuten ADHD:n, Aspergerin oireyhtymän, Touretten syndrooman sekä aistiyliherkkyyksien kanssa. Kaikki tavallisesta poikkeava aiheuttaa närää ja ihmetystä maailmassa, jossa asiat pyritään normittamaan ja jokaisen on oltava tietynlainen sopiakseen joukkoon. Vaikka yksilöllisyyttä korostetaan, aito yksilöllisyys nostaa kaikkein omahyväisimpien karvat pystyyn. Omana itsenään olemisen kyky herättää toisissa vastustusta. Sen vastavoimana on hyväksyntä ja tuki, jota myös Mommy be Good saa osakseen. Niin kutsuttujen nepsy-lasten vanhemmille ja perheenjäsenille sekä omien nepsy-ominaisuuksiensa kanssa eläville henkilöille blogi toimii samastumiskohteena ja vertaistuen lähteenä. Reipas ja kursailematon kielenkäyttö antaa blogille oman äänen, jonka vuoksi teksti erottuu massasta. Mommy be Good tekee hyvää työtä tiedottamalla myös esimerkiksi aikuisten ADHD:n vähäisestä diagnosoinnista. Joku lukijoista saattaa tunnistaa tekstistä omia piirteitään ja uskaltautua selvittämään, onko niiden taustalla sittenkin jotain sellaista, johon lääketiede voisi vaikuttaa suotuisasti.